Päivä 8: Kohti Sodankylää

Yhdeksäs aamu koitti lämpimänä ja aurinkoisena vaikka teltan pinnassa olikin vesipisaroita. Ilma oli siis toisaalta kostea, yöllä varmaankin satanut. Olimme jo tottuneet siihen että pyykit eivät tänä kesänä tauon aikana ulkona kuivu.

Arin jalkakipu oli jo sillä mallilla että hän ei pystynyt lähtemään matkaan. Myös Eijan jalat olivat huonompana eilisen pitkän taipaleen jäljiltä. Lääkärikäyntejä oli tiedossa.

Reitti jatkui Peurasuvannosta etelään melko lähelle Sodankylää. Oli hieman parempi kulku päällä. Ensimmäinen tauko oli Cafe Hariannassa. Juoksijoille oli tarjolla kahvi ja jäätelö terassilla josta oli upea jokinäköala. Se oli ihana yllätys.

Sodankylän sotilasalueita ohittaessamme Chilly-Willy eli Saksanpoika juoksi osan matkasta edelläni näkyvissä. Oli hauska seurata miten hän keräsi jokaisen lyhyenkin polunpätkän tien viereltä juosten välillä myös penkereellä. Kokeilin itse juosta hetken tien sivussa mutta kantapää alkoi kipuilemaan melkein heti. Palasin takaisin turvalliselle asfaltille.

Vauhti oli parempi kuin aiempina päivinä mutta se johtui lähinnä paarmoista. Kävelypätkät eivät juurikaan kiinnostaneet. Meninkin sen verran reippaasti että huollolle sattui kömmähdys. Yksi huoltopiste ei ollut vielä paikallaan kun tulin sen kohdalle. Minulle tuli siis yli kahden ja tunnin huoltoväli. Ihan vaan vähän jäi harmittamaan. Vedin silti viimeisen vitosen reippaasti. Paarmat ärsyttivät. Otin reippaasti edenneen Mariannan kiinni Sattasen kylän kohdalla ja vaihdoin muistaakseni pari sanaa paarmoista. Sitten lisäsin vielä vauhtia. Aikaa 43 kilometriin meni 5:19:00.

Yöpaikaksi oli valittu neljän tähden Camping-alue Sodankylän keskustasta. Jokaiselle asuntoautolle oli siellä pikkuinen piha. Illaksi oli tiedossa musiikkitietokilpailu paikallisessa rantaravintolassa. Marianna oli hankkinut ison viiden hengen teltan Partioaitasta koekäyttöön ja kuskipojat pystyttivät sen meidän asuntoautomme viereen tarkoituksenaan yöpyä musavisan jälkeen siinä. Itse joutuisin siis etsimään telttapaikan jostain oman "pihamme" ulkopuolelta.

Markku oli hyvällä tuulella ja valmisti ruokaa autokunnallemme: uusia perunoita, silliä ja lohta lisukkeineen. Saksanpojalle kelpasi, niinkuin meille muillekin. Kun ruokaa jäi yli niin kävin pyytämässä Rebekahin toisesta autosta syömään myös. Olin hänelle yhden iltapalan velkaa. Markun kokkaustaidot saivat viisi tähteä.

Alkuillasta käyskentelin Jannen ja Helin kanssa pitkin karavaanialuetta. Kummastelimme hippipariskuntaa, jonka erikoisen näköinen vanha asuntoauto puski savua tai höyryä ilmoille. Kävimme myös katsomassa lähirantaa mutta emme ryhtyneet uimasille. Heli ihmetteli kuinkahan monta päivää sitä vielä jaksaa juosta ilman kunnon yöunia. Heidän asuntoautonsa on kuulemma ihan yhtä surkea kuin se hippipariskunnan auto, ellei surkeampi. Yöunia mietin itsekin. Olihan asuntoautomme viereen luvassa täksikin yöksi meteliä.

Markku lähetti viestiä rantaravintolasta: musavisa käynnissä. Kävin katsomassa ravintolaa mutta palasin takaisin kun tarjolla ei ollut alkoholittomia vaihtoehtoja. Tarkoituksenani oli juosta, ei ryypätä.

Asuntoautoa oli järjestelty joten järkytyksekseni en löytänyt enää telttaa. Onneksi löysin pitkän penkomisen jälkeen laavun. Kannoin sen, pussin ja makuualustan viimein toisen asuntoauton viereen sillä se oli tarpeeksi kaukana kuskipoikien teltasta. Oli puoliyö. Marianna kurkisti ovesta, mitä hiippailua heidän autonsa vieressä oikein tapahtuu.

  "Hiljaista nukkumapaikkaa tässä etsin. Saanko laittaa teidän auton taakse."
  "Totta kai. Tarvitko vilttejä?"
  "Ei kiitos, minulla on kunnon makuupussi."
  "Voin tulla auttamaan pystyttämisessä."
  "Osaan kyllä, kiitos. Öitä."
  "Öitä."

oli siitä huolimatta rauhaton. Laavupaikka oli liian lähellä tietä ja liikenne hiljeni vasta kello kahden jälkeen. Kun kävin vessassa aamu kuudelta, niin nuotiopaikalla oli vielä baari-illan jälkeiset jatkot perheriitoineen menossa.

Kuvia, sekä omia että luvan kanssa lainattuja (kiitos Janne, Markku, Heli, Rebekah):

Alkumatkasta ollaan vielä koossa
Paarmojen koti
Ensimmäinen taukopaikka
Ihana yllätys: kahvi ja jäätelö. Nyt kulkee
Cafe Hariannan sisustusta
Bye Bye Cafe Harianna
Teemu ja Mikko
Soratietä olisi ollut tarjolla, mutta...
Siinäpä kiva idea roskapöntölle
Markku kokkasi häthätää pikku purtavaa
Camping-alueen pikku keittiötila

Kommentit

Suositut tekstit