Melkein kuin koti

Haukiputaan kunta lakkasi olemasta kun se liitettiin Ouluun vuoden 2013 alussa. Muutos tuli hieman jälkijunassa sillä Vahtolanlahdesta Martinniemeen virrannut haukia kuhiseva pudas oli kadonnut maankohoamisen myötä jo vuosisatoja aiemmin. Lakkautukseen nähden Haukipudas voi kuitenkin kohtalaisesti.

Pitkospuut keskustan tuntumassa Haapajärvellä

Kun muutimme tänne, keskustaa oli vaikea löytää. Pari kauppaa, kirkko, kirjasto, vanha koulu ja kunnantalo jokivarressa molemmin puolin tienristeystä, uimahalli vähän kauempana. Liikennevaloja ei ollut ensimmäistäkään. Nyt kaksitoista vuotta myöhemmin on liikenneympyrät, liikennevalot, uudet koulut, golfkenttä, selkeä siisti liikekeskus kerrostaloineen kaikkineen ja puolenkymmentä ruokakauppaa ihan lähituntumassa.

Maisemista ja lenkkeilymaastoista Haukipudas oli tuttu jo ennestään. Osittain sen takia tänne alunperin päädyinkin silloin vajaa kaksitoista vuotta sitten. En ollut lapsuusaikojen jälkeen kokenut mitään paikkaa oikein kunnolla kodiksi. Asuin "kämpillä". Haukipudas kuitenkin vaikutti kodikkaalta seudulta. Virallinen perustelu oli nopea yhteys Ouluun uuden moottoritien kautta ja asuntojen edullinen hintataso.

Haukipudas ei ole mikään pikkuruinen alue. Lakkautushetkellä kunta oli viisi kertaa Helsingin kokoinen. Toisaalta väkiluku alueella on sama kuin Helsingissä 1840-luvulla. Nykyään Helsingin väkiluku on kolmikymmenkertainen. Asutus keskittyy vanhan nelostien varteen ja jokivarteen, juuri sille alueelle jonka jo lapsena opin Haukiputaaksi tunnistamaan.

Luoteisosa muodostuu entisen merenpohjan muodostamasta dyynimäisestä jäkäläkankaasta. Tämä etelässä Virpiniemen liikuntaopistoon rajoittuva retkeilyalue jatkuu pohjoisessa Isoniemen Runtelinharjuun ja alati laajenevien hiekkakuoppien puhkomaan Annalankankaaseen. Alue on nykyään varsinkin maastopyöräilijöiden suosiossa helppokulkuisuutensa takia. Retkeilijöille on merkitty pari lyhyttä pätkää kattavan kuntoreittiverkoston lisäksi ja useita laavuja on tarjolla makkaranpaistoon.

Näkymä Runtelin laavulta merelle 34 metriä alemmas

Kaakkoisosa on tyypillisempää Pohjois-Pohjanmaalaista moreenikangasta jota suoalueet reunustavat. Maastot ovat rannikkoon verrattuna yksitoikkoisempia, korkeuseroja ja polkuja on vähemmän. Kiiminkijoen pohjoispuolinen alue taas on sitä karumpaa korpea mitä kauemmas pohjoiseen edetään.

Haukipudas on perämeren rannikkoa ja sen kyllä huomaa vaikka keskusta onkin hieman sisämaassa. Yli puolet taannoisen kunnan pinta-alasta oli vesialuetta. Kurtinhaudan kalasatama, Kaasamatalan majakka, Inkoonnokan kauniit hiekkarannat. Vapaana virtaava Kiiminkijoki koskineen ja suvantoineen. Perhemelojalle Kiiminkijoen suistoalue uomineen muodostaa helpon ja mukavan retkikohteen.

Melontaa Kiiminkijoen delta-alueella

Vaikka asun Kiiminkijoen pohjoispuolella niin se ei ole kovinkaan kaukana Oulusta. Linnanmaan alueelle automatka kestää 10-15 minuuttia, keskustaan muutama minuutti enemmän. Se on riittävän lähellä työmatkapyöräilyyn, vaikka pyörällä matka kestäkin reilusti yli tunnin. Reitti on suoraviivainen joten lähtiessä voi heittää aivot narikkaan ja huomata hetken päästä olevansa perillä. Ainakin kesällä - talvella voi joutua vähän ponnistelemaan aurausta odottavassa lumihangessa. Suurin haaste säännöllisessä työmatkapyöräilyssä onkin säätila ja oikea pukeutuminen. Mielummin puen hieman liikaa kuin liian vähän.

Parhaita juoksumaastoja ovat tiheät polustot Annalankankaalla sekä Kiiminkijokea myötäilevät tienvarret. Virpiniemestä löytyy paljon juostavia latupohjia ja Isoniemen lähistöltä korkeimmat ylämäet.

Myös suunnistusmaastot ovat paikallisessa vertailussa hyviä joten aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs rasteille. Huomenna meillä tosin on suunnitelmissa käydä kiertämässä Oulu Rogaa ja Rollaa -rata Oulussa Pateniemi-Kuivasjärvi alueella. No jaa, sekin alue on tarkemmin ajatellen entistä Haukipudasta, joka liitettiin Ouluun jo 1960-luvulla.

Kotipiha ja kesä, Haukiputaalla

Kommentit

Suositut tekstit