Pohjoisten polkujen juoksijat

Viime syksynä korviini kantautui juoksijatuttavilta että Oulun seudulla on jotain ihme sutinaa meneillään. Polkujuoksuseuraa puuhastelivat. Mitä varten, olihan yhteislenkkien ja kisakyytien järjestelyä varten jo olemassa Facebook-ryhmä Oulu Trail Running?

Liityin kumminkin kokeeksi mukaan kun Northern Trail Runners (www.ntr.fi) sitten perustettiin ja tulihan niitä muitakin, kaikkiaan yli 100 jäsentä vuoden mittaan. Seuran tavoite on innostaa ja aktivoida ihmisiä polkujuoksun harrastamiseen joskin "Emme toki kuitenkaan pahastu, jos joku innostuu nimissämme kisailemaan ja vaikkapa pärjäämäänkin".

Ensimmäisen toimintavuoden aikana on tapahtunut kaikenlaista kivaa. Useita pitkiä yhteislenkkejä, polkujuoksucup Oulussa, juoksuvaellus Haltilla, useita kisamatkoja ja menestystäkin. Osa tapahtumista on vallan uusia ja osa on peritty NUTS-tyypeiltä*) josta pääosa lienee myös NTR jäseniä. Näitä tapahtumia uskaltaa suositella tyyliin ihan jees.

Yhteiskuva keväiseltä jotokselta
 
Seuran ensimmäisen kauden päättäjäiset pidettiin Eteläsuomessa, Kempeleessä. NUTS Köykkyri on ikäänkuin vuorijuoksusimulaattori. Rehkiminen ei ole turhan vakavaa kun laadukas kasarimusiikki natkuttaa liikettä niveliin riittävällä volyymilla. Tein yllättävän vedon ja toin mukana seuralaisen tutustumaan lajiin.


Öö aapisen laidalla

Pisin kisamatka oli kuusi tuntia mutta päädyimme kuitenkin neljän tunnin hupikisaan. Siinäkin on riittämiin jos aikoo jaksaa myös illaksi suunnitellut jälkipelit. Koehenkilö pälyili hieman huolissaan loskaista jäärinnettä jossa ihmisjono mateli leuka rinnassa rinnettä ylös. Hetki odottelua ja pääsimme itsekin joukkoon tummaan.

Leuka rintaan ja uuteen nousuun

Neljä tuntia on pitkä aika ensikertalaiselle joten taktiikkaan kuului tasokas huolto. Norkoilimme säännöllisesti järjestäjien teltalla nauttimassa terveellistä ravintoa: suklaavohveleita, lakupaloja, sipsejä, suolakeksejä, hedelmäkarkkeja, urheilujuomaa, colaa ja expressoa. Tarjolla oli myös vaaleanpunaista hattaraa lohdukkeeksi. Yleensä teltan luona hengaili satunnaista juttuseuraa.

 Hyviä hiilareita ääntä kohti

Kaiken kaikkiaan osallistujia oli lähes 150 joten rinteessä oli vipinää. Nousua kertyi vajaa 30 metriä kierroksella joten saimme molemmat noustua noin kilometrin pystysuuntaan. Mäessä oli monenvauhtista menijää liukkaalla ja osittain kapeallakin reitillä. Viimein hauskanpito loppui ja tallottuamme samat loskansekaiset lätäköt lähes neljäkymmentä kertaa teki jo mieli siirtyä siihen lämpimämpään lätäkköön, tarkemmin ilmaistuna 38 asteiseen.

Mitä järkee noissa paljuissa on?

Päivän päätteeksi pidettiin paikallisen polkujuoksuväen pikkujoulut Pyrinnön majalla. Lajin suosiota kuvastaa että tupa oli melkein täynnä. Noviisille oli tarjolla tutustumista seuramme avainhenkilöihin ryyppäämisen, hengailun ja ankaran discotanssin merkeissä. Kertoisin enemmänkin mutta "what happens in trails, stays in trails". Musiikista kumminkin huolehti The Mirellaband soittamalla mitä tasokkaimpia cover-biisejä.

The Mirellaband vauhdissa

Oli siinä illan mittaan myös virallisempaa ohjelmaa kuten jouluruokaa, pukin polvella istuskelua ja kunniakirjojen jakoa. Ja voi ihmettä, omaan perheeseenkin tulla tupsahti virallinen huomionosoitus seuran toimivalta johdolta käsin. Että kiitti vaan tyypit...

Kyseenalainen kunniakirja

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit